Autourheilun pariin
Suomessa autourheiluharrastus on helpoin aloittaa jokamiesluokan kilpailuista. Jokkiskisat ajetaan moottoristadioneilla radoilla, joiden alusta on usein niin soraa kuin asfalttiakin. Autot eivät ole erityisen kalliita eikä näin ollen suurimmalla budjetilla välttämättä päästä automaattisesti voittoon. Jokkisautoja voi ostaa kilpailuista voittamalla tarjouskilvan tai nykyään usein arvonnan, jolloin kohtuullisilla kustannuksilla pääsee mukaan kilpailemaan. Jokkista ajetaan sora- ja asfalttiradoilla, joihin usein kuuluu yksi niin sanottu lisälenkki, joka tulee kiertää kerran kilpailun aikana. Nimensä mukaisesti jokamiesluokan tarkoitus onkin olla helppo aloitusaskel kenen tahansa moottoriurheilu-uralle. JM-luokan ruttuiset Volkswagen Kuplat, Fiat 127:t sekä Ladat ovat varmasti hyvin monille suomalaisille tuttu näky.
Kiihdytysajoissa kilpaillaan luokittain usein joko neljännesmailin tai mailin suoralla. Lähdössä kaksi autoa rinnakkain starttaavat rinnakkain paikoiltaan ja nopeimmat katuautot taittavat varttimailin (noin 400 metriä) hieman yli kymmenen sekunnin. Hurjimmat dragster-kiihdytysautot huitaisevat varttimailin jopa alle neljän sekunnin. Äärimmäisessä kilpailussa autoa saatetaan rakentaa ja säätää kuukausia vain muutaman ”vedon” takia. Rakennustaitojen ja –kykyjen lisäksi kiihdytysajoissa kysytään kuljettajalta äärimmäisiä refleksejä sekä taitoa ajoittaa vaihteenvaihdot oikein.Rallisprint ja muut rallilajit vievät autot kuljettajineen sora-, asfaltti-, lumi- tai jääteille. Rallilajit ovat kohtuullisen kalliita harrastuksia, mutta yhteistyöllä ja kimppatalleilla voi kevyemmälläkin lompakolla osallistua harrastukseen. Rallissa kuljettajan lisäksi autossa on kartanlukija, joka muistiostaan lukee nuotteja, joiden avulla kuljettaja tietää mitä seuraavan kaarteen takana odottaa; mennäkö kaasu pohjassa vai pitääkö hidastaa tai minkälaista ajolinjaa kannattaa seurata.Katuradoilla ajetaan Suomessa moottoripyörillä sekä erilaisilla autoilla kilpaa. Tavanomaisimmillaan muutamien kymmenien kierrosten kisa ajetaan yhteislähdöllä. Kestävyysajoissa saatetaan ajaa jopa 24 tuntia putkeen yhdellä autolla kuljettajan välillä vaihtuessa ja voittajatalli on se, jonka auto on kiertänyt eniten kierroksia kilpailun aikana.
Formula 1-autot ovat yksipaikkaisia avorenkaisia kilpa-autoja. Aerodynaamisesti muotoillut tehokkaat autot kulkevat jopa 350 kilometriä tunnissa kilpailusäädöissään ja kiihtyvät parinsadan kilometrin tuntivauhtiin muutamassa sekunnissa. F1-kisoja kutsutaan Gran Prix-tapahtumiksi. Gran Prix-viikonloppu koostuu vapaista harjoitteluista, aika-ajoista sekä itse kilpailusta. GP:t ajetaan ympäri maailmaan F1-sirkuksen kiertäessä tuhansia kilometrejä vuosittain. F1-sarjaa on dominoinut viime vuosina saksalainen 
Vuosituhannen alun käännöskukkasen myötä suomessa tuning ja siitä johdettu ”tuunaus” ovat vakiintuneet tarkoittamaan ajoneuvon monipuolista virittelyä tai rakentelua. Visuaaliseen ilmeeseen keskittyvässä rakentelussa autoja voidaan joko rakentaa erilaisin korisarjoin ja muiden osien kanssa hyvinkin erinäköiseksi kuin tehtaalta tullut yksilö tai kunnioittaa merkin muotokieltä käyttäen alkuperäis- tai alkuperäishenkisiä osia. Tehokkaat äänentoisto- ja muut medialaitteet kuuluvat joidenkin tuunaajien projekteihin oleellisesti. Taitavat rakentajat voivat saada tarvikevalmistajilta sponsorietuna tarvikkeita, jolloin näyttelyautot toimivat myös PR-henkisinä mainoksina.Nykyiset suuntaukset suosivat muun muassa auton madaltamista lähes ajokelvottoman matalaksi. Tämän lisäksi niin sanottuun stance- tai slammed-rakentelusuuntaukseen kuluu muun muassa kehältään normaalinkokoiset tai normaalia pienemmätkin vanteet, mutta leveydeltään huomattavan suuret. Tähän yhdistetään vielä kyseiselle vanteelle alimitoitettu rengas, jolloin venytetty kumi korostaa vanteen leveyttä. Rengaskulmat säädetään hyvin suurella camber-arvolla, jolloin renkaat ovat jyrkässä kulmassa vain sisäsyrjän ottaessa maahan.Suorituskykyyn tähtäävään rakenteluun liittyy usein kilpailukäyttö, mutta toisaalta myös ”omaksi iloksi” suorituskyvyn parantaminen ei ole suinkaan tavatonta. Autourheilulajeista uusimpia tuulia edustaa drifting, jossa ei kilpailla nopeudessa vaan näyttävyydessä. Näyttävyys saadaan aikaan ajamalla kaarteissa luisussa mahdollisimman suuressa kulmassa. Tämä on mahdollista tehokkailla keveillä takavetoisilla autoilla, joiden takapyörien pito ”hävitetään” hetkellisesti joko käsijarrun, kytkimen tai vain kaasun avulla. Tuomaristo pisteyttää suorituksen kaarteeseen tulonopeuden, ajoneuvon kulman ja sen säilyvyyden sekä yleisen näyttävyyden osalta. Näyttävyyttä voidaan lisätä muun muassa renkailla, joiden savu on värillistä tai jopa tuoksuvaa. Perinteisemmät autourheilulajit, kuten kiihdytysajot, erilaiset rallit ja katuratakilvanajot ovat Suomessa kärsineet epätasaisesta kilpailusta ja pirstaloitumisesta sekä yleisön vähyydestä. Driftingillä on yleisöystävällisyydessään ja tekniikan matalamman merkityksen vuoksi mahdollisuus nousta kansan ykköslajiksi. Tällä hetkellä eniten harrastajia lienee jokamiesluokassa eli jokkiksessa.
FSRA järjestää nimittäin alan harrastajien tapaamisia, eli ns. miittejä, joissa oman autonsa voi tuoda muiden ihasteltavaksi ja tietenkin samalla nauttia muiden kunnostamista autoista. Tällä hetkellä järjestöllä on noin 200 jäsentä, joita löytyy joka puolelta Suomen maata, joten olitpa mistä päin tahansa, jos Street Rod –kiinnostaa niin järjestöön voi liittyä helposti. Street Rod tarkoittaa ennen vuotta 1949 valmistettua autoa, jonka harrastaja itse on modernisoinut nykyaikaiseen kuntoon. Autot näyttävätkin päällisin puolin aivan samalta kuin ne jo aikoinaan näyttivät, tyylikkäältä. FSRA perustettiin vuonna 1997, ja sen jäsenmäärä on ollut tasaisessa nousussa siitä lähtien.